Madotus kannattaa aina tehdä varmuuden vuoksi. Aikoinaan luultiin, että gerbiileillä ei ole sisäloisia. Gerbiilejä alkoi kuitenkin kuolla mystisesti ja kun ne avattiin, ne suorastaan kihisivät matoja. Yöks! Madoista on monta haittaa: ne heikentävät yleiskuntoa ja vastustuskykyä ja aikaa myöten ne ovat kuolemaksikin. Gerbiilit olisi hyvä madottaa kahdesti vuodessa. Uudet gerbiilit olisi hyvä madottaa ennen kuin ne lisätään muiden joukkoon.

Gerbapoikaset madotetaan kahdesti ennen luovuttamista. Kaksiviikkoisille poikasille ei vielä voi antaa matolääkettä, koska niiden pitää ensin osata itse syödä. Kun poikaset ovat vähän yli 3-viikkoisia, annetaan niille ensimmäinen madotus. Kahden viikon kuluttua juuri ennen luovutusikää ne madotetaan uudestaan ja samalla madotetaan niiden vanhemmatkin. Aikuisia gerbiilejä ei tarvitse madottaa kuin kerran, mutta poikaset kahdesti.

Jos haluaa käyttää tablettilääkettä, valitaan Kontal ja Axilur-merkkiset. Tabletteja on kuitenkin ikävä jauhaa pieneksi. Kun murskan liottaa veteen tai kermaviiliin, on silti vaikea tietää, saiko jokainen gerbiili varmasti lääkettä. Parempi vaihtoehto on Flubenol-merkkinen valmiste, jota myydään tahnana ja jauheena. Sen pitäisi tehota kaikkiin gerbiilin sisäloisiin. Se on sopivanhintaista ja helppoa käyttää.

Ensin ostetaan apteekista Flubenolia tahnana ja 1 ml:n ruisku (ilman piikkiä siis). Siinä on asteikko 0,1-1,0 ml. Isolle urokselle annetaan lääkettä ruiskulla 0,1 ml ja kaikille sitä pienimmille 0,05 ml. Matolääke ei imeydy elimistöön, joten ei ole vaarallista, jos sitä annostelee vähän liikaa. Parhaiten madotus onnistuu, kun kääntää gerbiilin selälleen ja saman tien laittaa ruiskulla lääkkeen suuhun. Suun sivusta se onnistuu helpoimmin.

Yksi madotuskuuri kestää kolme päivää eli gerbiilille annetaan lääkettä kerran päivässä kolmen päivän ajan. Poikasilla tämä toistetaan kahden viikon kuluttua. Huom! Naksutautia sairastavat gerbiilivauvat saa madottaa vasta, kun ne ovat täysin toipuneet ja ovat taas hyvässä kunnossa.

Madotus on siis suositeltavaa, kun kasvattaa gerboja, käyttää niitä näyttelyissä ja/tai antaa niille ulkoa kasveja ja oksia. Jos omistaa muutaman gerbiilin, ei käytä niitä näyttelyissä eikä juurikaan anna niille ulkoa syötävää (esim. apilaa tai voikukanlehtiä), niin madotusta ei tarvitse tehdä. Jokainen omistaja päättää itse haluaako madottaa varmuuden vuoksi vai ei.